Re-evaluation of Rapakivi Petrogenesis: Source Constraints from the Hf Isotope Composition of Zircon in the Rapakivi Granites and Associated Mafic Rocks of Southern Finland

VertaisarvioitupeerReviewe

Lasten omaishoitajien kuntoutustarve

Omaisten auttaminen on Suomessa paljon yleisempää kuin mitä omaishoidon tukea saavien määrästä voi päätellä. Erityisesti lastaan hoitavien omaishoitajien määrästä ja tuen tarpeesta on vain vähän tietoa. Kela on uudistamassa omaishoitajille kohdennettuja kursseja. Tämän selvityksen tavoitteena oli kartoittaa lapsia hoitavien lääkäreiden käsitystä siitä, tulisiko lasten omaishoitajille järjestää omat kurssit, kuinka suuri näiden tarve mahdollisesti on ja mitä näiden kurssien sisällössä tulisi erityisesti huomioida. Sähköinen kysely toteutettiin lastenlääkäri-, lastenneurologi- ja kehitysvammalääkäriyhdistysten avustuksella. Kyselyyn vastasi yhteensä 90 lääkäriä. Kyselyn tulokset osoittivat että vain harva erityistä tukea tarvitsevia lapsia hoitavista lääkäreistä tiesi Kelan järjestämistä omaishoitajakursseista, mutta lähes kaikki tunnistivat lapsiaan hoitaville vanhemmille kohdistettujen kuntoutuskurssien tarpeen. Lastaan hoitavien omaishoitajien kuormittuneisuus on tärkeä ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja suunniteltaessa

Treatment of hallux rigidus (HARD trial) : study protocol of a prospective, randomised, controlled trial of arthrodesis versus watchful waiting in the treatment of a painful osteoarthritic first metatarsophalangeal joint

Introduction Hallux rigidus is a common problem of pain and stiffness of the first metatarsophalangeal joint (MTPJ) caused mainly by degenerative osteoarthritis. Several operative techniques have been introduced for the treatment of this condition without high-quality evidence comparing surgical to non-surgical care. In this trial, the most common surgical procedure, arthrodesis, will be compared with watchful waiting in the management of hallux rigidus. Methods and analysis Ninety patients (40 years or older) with symptomatic first MTPJ osteoarthritis will be randomised to arthrodesis or watchful waiting in a ratio of 1:1. The primary outcome will be pain during walking, assessed using the 0-10 Numerical Rating Scale (NRS) at 1 year after randomisation. The secondary outcomes will be pain at rest (NRS), physical function (Manchester-Oxford Foot Questionnaire), patient satisfaction in terms of the patient-acceptable symptom state, health-related quality of life (EQ-5D-5L), activity level (The Foot and Ankle Ability Measure Sports subscale), use of analgesics or orthoses and the rate of complications. Our null hypothesis is that there will be no difference equal to or greater than the minimal important difference of the primary outcome measure between arthrodesis and watchful waiting. Our primary analysis follows an intention-to-treat principle. Ethics and dissemination The study protocol has been approved by the Ethics Committee of Helsinki and Uusimaa Hospital District, Finland. Written informed consent will be obtained from all the participants. We will disseminate the findings of this study through peer-reviewed publications and conference presentations. Protocol version 21 June 2021 V.2.0.Peer reviewe

Pitkään kestävät vaikeavammaisen yksilöterapiat

Vuoden 2016 alusta Kelan järjestämä vaikeavammaisen lääkinnällinen kuntoutus muuttuu vaativaksi lääkinnälliseksi kuntoutukseksi, jossa kuntoutusoikeuteen ei enää kytketä vammaistukea (L 145/2015). Kelan tehtävänä on järjestää vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena terapioita ja moniammatillisia kuntoutuspalveluja. Tässä selvityksessä tarkasteltiin rekisteriaineistolla Kelan järjestämää vaikeavammaisten henkilöiden yksilöterapiakuntoutusta, joka on kestänyt vähintään 7 vuotta, ja kuntoutuksen toteutumisessa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Vähintään 7 vuoden ajan kaikkina vuosina 2004–2010 yhtäjaksoisesti samaa yksilökuntoutuksen muotoa saaneita vaikeavammaisia oli 8 085 henkilöä, joista miesten osuus oli puolet. Yksittäisistä terapiamuodoista eniten oli myönnetty fysioterapiaa. Pitkäkestoiset fysioterapiat keskittyivät CP-oireyhtymään ja MS-tautiin. Molemmat ovat tiloja, joissa fyysinen suorituskyky iän myötä usein heikkenee. Toiseksi yleisin yksilökuntoutus oli puheterapia. Lapsuusiän joissakin tilanteissa vuosia kestävä yksilöpuheterapia voi olla tarpeen, mutta käyntimäärien pysyminen samana tai lisääminen 7 vuoden aikana on harvoin perusteltua. Muut yleisimmät terapiamuodot olivat toimintaterapia ja musiikkiterapia. Toimintaterapian merkitys korostuu opeteltaessa uusia taitoja lapsena ja nuorena sekä elämän muutosvaiheissa kuten omaan asuntoon muutettaessa. Musiikkiterapialla voidaan tukea erityisesti kommunikatiivisia taitoja, mutta onko vähintään 7 vuotta kestävä musiikkiterapia lääkinnällisenä kuntoutuksena tarkoituksenmukainen, jää vaille vastausta. Tämän tutkimuksen tulokset herättävätkin epäilyn siitä, että subjektiivinen oikeus vaikeavammaisen kuntoutukseen voi johtaa siihen, että kuntoutujan ajankohtaiset tarpeet ja tavoitteet jäävät huomiotta. Sen vuoksi sama kuntoutusmuoto voi jatkua vuosia. Tämän toteaminen edellyttäisi kuitenkin Kelaan toimitettujen kuntoutushakemuksen asiakirjoihin tutustumista ja arviointia valitun kuntoutusmuodon tarpeellisuudesta. Uusi vuonna 2016 alkava vaativa lääkinnällinen kuntoutus korostaa toiminnan ja osallistumisen mahdollisuuksien lisäämistä. Ammattitaitoisella ja monialaisella työryhmällä on vastuu realistisen ja tavoitteellisen kuntoutuksen suunnittelusta, joka tulee tehdä yhdessä kuntoutujan kanssa. Koska kuntoutujan tavoitteet ovat ajassa muuttuvia ja elämäntilanteeseen liittyviä, tulee suunnitelmien vastata kuntoutujan ajankohtaista kuntoutustarvetta ja tavoitetta

Kelan ASLAK- ja Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneet : Myöntökriteerit ja tilanne hylkäävän päätöksen jälkeen

Tässä rekisteritutkimuksessa kuvataan ASLAK- tai Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneiden demografisia ja terveyteen liittyviä tietoja sekä myönteisen että hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneitten osalta. Tutkimusaineiston tiedot on saatu Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Finanssivalvonnan etuudensaajarekistereistä. Näiden tietojen avulla selvitettiin hylkäävään kuntoutuspalvelupäätökseen yhteydessä olevia tekijöitä ja myöntämiskriteereitä. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutusta hakeneiden tilannetta vuoden 2010 lopussa ja hylkäävän päätöksen saaneiden mahdollisia uusia kuntoutushakemuksia Kelaan. Tutkimusaineisto käsittää hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneet ja ne myönteisen päätöksen saaneet, joilla kuntoutus oli toteutunut, yhteensä 10 397 henkilöä. ASLAK-kuntoutushakemukseen naiset saivat miehiä useammin hylkäävän päätöksen. Sukupuolten välillä oli tausta- ja terveystiedoissa jonkin verran eroja, mutta hylkäävään päätökseen yhteydessä olevat tekijät olivat lähes samoja molemmilla sukupuolilla. Riskitekijät hylkääviin ASLAK- ja Tyk-kuntoutuspäätöksiin olivat vain osittain samoja, mikä selitty y osin kuntoutusmuotojen erilaisella kohderyhmällä ja sisällöllä. Hylkäävän ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 4 % oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle vuoteen 2011 mennessä. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista vajaa 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 9 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Yli kolmasosalla pääsairausryhmä oli työkyvyttömyyseläkepäätöksessä jokin muu kuin kuntoutushakemuksessa. Kuntoutuksen avulla ei kyetä ennalta ehkäisemään kaikkia tulevia sairauksia. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 5 % oli vanhuuseläkkeellä vuoden 2010 lopussa, mikä kuvastaa sitä, että vaikka kuntoutuspäätös olisi ollut oikea, kuntoutus on toteutunut työelämässä jatkamisen näkökulmasta liian myöhään. Hylkäävän päätöksen jälkeen kuntoutukseen hakeuduttiin uudelleen vasta yli vuoden kuluttua. Tarkoituksenmukaisen kuntoutusmuodon tunnistaminen vaatii aikaa

Ravitsemuskuntoutuksen toteutuminen Kelan järjestämillä kuntoutuskursseilla

Ravitsemuskuntoutuksella (ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta) on erityisen tärkeä merkitys ravitsemukseen liittyvien sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. Sillä voidaan vaikuttaa myönteisesti myös kuntoutujien toiminta- ja työkykyyn sekä elämänlaatuun. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten ravitsemuskuntoutus toteutetaan eri kuntoutuslaitoksissa. Tutkimuksen erityiskohteiksi valittiin seitsemän erityyppistä kuntoutuskurssia. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Se lähettiin 55 kuntoutuslaitokseen, joissa toteutetaan Kelan järjestämiä kuntoutuskursseja. Vastaukset saatiin 50 (91 %) laitoksesta. Ravitsemusneuvontaa annettiin 45 laitoksessa. Neuvontaa antoi yleisimmin laillistettu ravitsemusterapeutti (80 %), mutta myös muiden ammattiryhmien edustajat, kuten terveyden- ja sairaanhoitajat sekä lääkärit. Neuvonnan tärkeimmiksi aihepiireiksi vastaajat arvioivat seuraavat: terveellinen ravitsemus yleensä, painonhallinta, säännöllinen ateriarytmi, kuidun riittävä saanti sekä rasvojen laatu ja määrä. Ateriatarjonta vastasi hyvin tai melko hyvin annettua ravitsemusneuvontaa lähes kaikissa laitoksissa. Terveellisen aterian koostaminen havainnollistettiin lautasmallin avulla joka neljännessä laitoksessa. Ravitsemuskuntoutuksen kehittämisehdotuksissa painotettiin ravitsemusneuvonnan ja ruokatarjonnan laadun varmistamista sekä joustavuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäämistä. Tulosten perusteella voidaan esittää seuraavaa: Jokaisessa kuntoutuslaitoksessa tulisi olla laillistettu ravitsemusterapeutti, joka vastaa siitä, että ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta ovat ravitsemussuositusten mukaisia. Ruokatarjontaa tulisi kohentaa erityisesti parantamalla rasvojen laatua ja vähentämällä suolan käyttöä ruokien valmistuksessa. Lautasmalli tulisi olla esillä kaikissa laitoksissa esimerkkinä terveellisestä ateriasta. Ravitsemuskuntoutusta koskevia standardeja tulisi tarkentaa ja ravitsemuskuntoutus tulisi ottaa Kelan auditoinnin piiriin.20,00 euro

Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneet : Kuntoutujien rekisteriseuranta vuosina 2003–2006

Tämän rekisteriselvityksen tavoitteena oli kuvata Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneiden (n = 43 436) työtilannetta ja terveysturvaetuuksia vuosien 2003–2006 lopussa. Kuntoutujien enemmistö oli naisia. Kuntoutukseen hakeutuessaan kuntoutujien keski-ikä oli 45 vuotta. Miehet olivat keskimäärin neljä vuotta nuorempia kuin naiset; miehistä 11 % oli alle 16-vuotiaita ja naisista 4 %. Vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa olleet olivat muita nuorempia. Kuntoutukseen hakeutuessaan kuntoutujista 60 % kuului työvoimaan joko työllisenä (54 %) – naiset useammin kuin miehet – tai työttömänä (6 %). Eläkkeellä oli 17 % ja sairauspäivärahalla 9 %. Päädiagnoosina kuntoutujilla oli yleisimmin tuki- ja liikuntaelinten sairaus (46 %), naisilla useammin kuin miehillä ja vanhemmilla useammin kuin nuorilla. Joka viidennellä (21 %) diagnoosi oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö, alle 16-vuotiailla niiden osuus oli 61 %. Työvoimaan kuuluvien osuus kokonaisuutena väheni seuranta-aikana neljä prosenttiyksikköä ja eläkkeellä olevien osuus kasvoi vastaavasti. Ikäluokassa 55–64-vuotiaat työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä olevien osuus kasvoi seuranta-aikana 16 prosenttiyksikköä. Työvoimaan kuuluvien osuus kasvoi ikäluokassa 16–44-vuotiaat. Tätä selittää mm. se, että osa niistä, jotka kuntoutukseen hakeutuessa olivat alle 16-vuotiaita, siirtyi seuranta-aikana työelämään. Lähes viidesosa (17 %) kuntoutukseen hakeutumisen ajankohtana työmarkkinoiden ulkopuolella olleesta ei-aktiivista oli työmarkkinoilla tai työmarkkinoiden käytettävissä vuonna 2006. Ennen kuntoutusta ilmennyt sairauspäivärahakausien kasvu kääntyi kuntoutuksen jälkeen laskuun ja oli vuoden 2006 lopulla samalla tasolla kuin kuntoutusta edeltävinä vuosina. Kaikista kuntoutujista 3 % kuoli seuranta-aikana. Kuntoutujien työtilanteen muotoutumiseen vaikuttavat kuntoutuksen lähtökohdan ja toteutuksen ohella myös monet muut yksilölliset elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, kuten iän mukainen eläkkeelle siirtyminen.8,00 euro

Chromatin modifier developmental pluripotency associated factor 4 (DPPA4) is a candidate gene for alcohol-induced developmental disorders

Peer reviewe